Tämän päivän postaus on ajatuksiani kiusaamisesta. Olen iloinen havainnostani, jonka tein. Jos olet kiusattu ja sinusta tuntuu, että voimat loppuvat, olet vainottu, koet epäoikeudenmukaisuutta. Haluan nostaa keskustelua aiheesta, jota olen tässä pidempään pohtinut kuunnellen monien kertomuksia ja miettien omia kokemuksiani kiusaajista. Se on vaan kumma kansantauti tämä “kiusaaja-syndrooma”, mikä on monella havaittavissa vielä aikuisiälläkin. Otan vapauden nimetä tämän taudin/sairauden “kiusaaja-syndroomaksi”. Sairaus mikä on rikkinäisen mielen, kateuden, huonon itsetunnon ja itseinhon synnyttämä mielentila, jossa nautitaan toisen epäonnesta, pyritään luomaan itselle parempi ja vaikutusvaltaisempi olo musertamalla kiusattava henkisesti loppuun. Sairaus mikä vääristää totuuden ja saa kiusaajan kertomaan valheita toisensa jälkeen. Sairaus mikä saa valheet oman pään sisällä muuttumaan totuudeksi. Sairaus, mikä saa tämänkin tekstin muuttumaan vittuiluksi ja saivarteluksi, jotta voi pitää sairaassa mielessään totuutena itse luomia totuuksia. Uskon, että “Kiusaaja-syndrooma” on pitkäkestoinen olotila, joka helpottaa ajoittain kun potilas saa elämäänsä sisältöä ja sitä kautta onnea. Sairaus mikä ei parane, ellei sitä itse huomaa olevansa sairastunut tähän kyseiseen tautiin. Uskon, että syndroomaan sairastuvat ihmiset jakautuvat kahteen eri ryhmään, ulkopuolisiin kiusaajiin ja ystäväpiirin sisällä oleviin kiusaajiin. Ulkopuolisilla kiusaajilla on jonkinlainen linkki kohteeseen, jokin mitä he kadehtivat, jokin mitä he itse tavoittelevat tai muunlainen pommittamisen tarve, nostattaakseen omaa itsetuntoaan. Ystäväpiirin sisällä olevat kiusaajat valitsevat kohteensa, saavuttavat luottamuksen, tulevat erittäin lähelle sydämen tasolla, kunnes iskevät hampaansa mitä syvimmin kohteeseen. Sairaus mikä lähtee usein niin kutsutusta ystävyydestä, muuttuu pikkuhiljaa katalaksi kaveruudeksi, juonittelun ja kateuden yhdistämä mieli lopulta kääntyy kiusattavaa kohtaan. Kiusaaja-Onko syynä kiusaajan oma kuvitelma siitä, että toisesta saa samanlaista energiaa tai muunlaista hyötyä. Lopulta, kun hommat ei kiusaajan omalla kohdalla menekään kun oli kuvitellut, on omasta epäonnistumisesta omien haavekuvien suhteen helppo alkaa riivaamaan sitä ystävää, kenestä luuli hyötyvänsä. Ystävä ei siis muuttunut matkan aikana miksikään, mutta kiusaaja-syndroomasta kärsinyt muuttuu sairauden määrittävällä tavalla. Onnellista on silti huomata, että “kiusaaja-syndroomasta” voi parantua, kun potilas itse huomaa ensinnäkin oireet itsessään ja muuttaa ajattelutapansa, alkaa täten keskittymään omaan elämään ja sen laadun parantamiseen. Onnellisuuden tavoittaneet ihmiset harvemmin sairastuvat tähän syndroomaan. Näkisin, että Kiusaaja-syndrooma on kuin mikä tahansa muukin psyykkinen sairaus. Sitä täytty oppia ymmärtämään, sillä eihän mielenvikaisia ihmisiä kuulu arvostella tai mollata, eiväthän he voi käytökselleen mitää ennenkuin saavat apua. Tämän ajatuskaavan avulla olen vihdoin itse alkanut voimaantua ja voimaan huomattavasti paremmin. Olen alkanut ymmärtämään, että kyseessä on sairas mieli, eikä niinkään pahansuopa ihminen. Uskon jokaisesta ihmisestä hyvää ja näin ollen tämän ajatuskaavan avulla voin edelleen pitää uskostani kiinni. Haluan uskoa, että Ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä. Näen, että Kiusaaja-sydrooma on hyvin voimakas sairaus joka ajaa hyvänkin ihmisen tuhon tielle ja pilaa kauneuden. Tämä Sairaus on viekas ja ottaa haltuunsa viattoman mielen ja vaikuttaa päivä päivältä syvemmin nivoen kiemuransa jokaiseen ajatukseen vääristäen totuuden ja antaen kieroa mielihyvää kylväen pahaa. Joten loppujen lopuksi kiusattu ei olekaan se vainottu, vaan kiusaaja-syndroomaa sairastava henkilö. Toivoen pikaista paranemista ja valoisampaa tulevaisuutta. Olkoon voima kanssanne.